torstai 24. joulukuuta 2015

Tauolta tauolle

Tasapainoisuuden tsekkausta 


Pidettiin Nallin kanssa peräti kolme viikkoa treeniataukoa, sillä mulla oli epäilys, ettei se käyttänyt fasettilukon jälkeen tasapuolisesti molempia takajalkojaan ja fyssari-Tamaran mukaan Nallin lantio oli vähän lukossa. Koirat alkavat helposti kompensoimaan liikkumistaan jumien aikana ja näistä vääristä liikeradoista on sitten vaikea päästä eroon. Treenasimme päivittäin fyssari-Patricialta saatuja jumppia ja musta Nallin takajalat olivat jo samanpainoiset ja sekä istuminen että makaaminen näyttivät melko hyvältä. Niinpä uskaltauduin aloittamaan taas treenailun. Treenejä tuli heti ekalle viikolle useampi, mutta pidin rimat alhaalla ja Marjon treeneissä jätin ratatreenin väliin.

Iinan treenit


Pääsimme tiistaina 15.12. pitkän tauon jälkeen Nallin kanssa Iinan treeneihin. Nallin tauon aikana Amelie on päässyt tuuraamaan sitä, mikä on ollut kivaa, sillä treenit ovat soveltuneet mainiosti myös pienelle kolmosluokkalaiselle. Tämän kerran treeni oli tosi hauska! Ideana oli häiritä ohjaajaa, sillä ajatuksella, että vaikka joskus törttöilee, pystyy silti jatkamaan rataa. Ohjaajat joutuivat hyppimään kesken radan kun koira oli putkessa ja kokoamaan sitten itsensä niin että pystyi taas ohjaamaan. Olin varma, että Nalli hermostuu moisesta toiminnasta, mutta se yritti vaan kovasti ymmärtää, että mikäs ohjaus tämä tämmöinen on ;)

Kiitos Iinalle erinomaisista treeneistä ja neuvoista syksyn aikana!

Tässä parhaat palat, kiitos Empulle kuvauksesta!


Tarharyhmän treenit


Koska seuraavana päivänä oli suuntakurssin treenit, teimme perjantaina 18.12. Marjon treeneissä Nallin kanssa vain muutaman erän kujakeppejä ja vähän keinua. Keppitreeni meni aluksi ihan riemumaakaroinniksi, mutta sitten Nalli keskittyi ja teki hienosti vähän hankalammistakin kulmista. Huomasin, että pieni kädenliike auttaa koiraa paljon. Teimme laskettavaa keinua niin että Nalli juoksi matalinta keinun tasoa remmissä. Treeni meni ihan kivasti eikä Nallia jännittänyt keinu, vaikka ollaan treenattu sitä tosi vähän. Vauhti oli melko hidas, mutta se oli vain positiivista, sillä silloin ehtii miettiä. Kiitämme taas Marjoa kivoista treeneistä ja kullanarvoisista neuvoista!

Fysiikka- ja suuntavalmennuksen päätöspäivä


Lauantaina 19.12. oli Nuorten koirien fysiikka- ja suuntakäskyvalmennuksen päätöspäivä. Suuntatreenien osalta jokaiselle tasolle oli suunniteltu oma loppukoe. Me oltiin Nallin kanssa jatko-tasolla ja treenit olivat meille vähän turhan vaikeita treenimäärään nähden. Melkoista sählinkiä etenkin takaaleikkausten kanssa, jotka ovat meillä vielä ihan kesken. Välistävetojen suhteen olin luottavainen, sillä oltiin saatu ne onnistumaan niin hyvin yksissä treeneissä. Nyt kun kuvio oli haastavampi ja välistävetoihin piti tulla vauhdista yhden hypyn takaa, olimmekin vaikeuksissa.  Kurssin aikana on kuitenkin tullut paljon kehitystä. Nalli hakeutuu itsenäisesti hypyille ja etenee erinomaisesti. Myös kääntyminen sujuu hyvin ja oma palkkauksen ajoitus on kehittynyt. Jatkossa pitäisi paneutua etenkin takaaleikkauksiin ja muihin poispäinkäännöksiin, joihin meillä onkin Soilen hyvät kotiläksyohjeet. Mutta nyt vaan pitäisi päästä tekemään näitä kotiläksyjä...

Tässä suuntatreenien parhaat palat:

Patrician fysiikkatsekki jännitti melko paljon, sillä en ollut varma, oliko Nallille jäänyt toispuoleisuutta, vaikka jumppien perusteella näyttikin hyvältä. Kävi kuitenkin ilmi, että Nalli oli huijannut mua! :D Takajalat tuntuivat samanpainoisilta, mutta Nallipa olikin oppinut siirtämään painoa etujaloille kun nostelin sen takajalkoja. Voi että näitä pieniä huijareita! Onneksi kroppa oli kuitenkin tosi hyvässä kunnossa eikä jumeja löytynyt. Ainoa jumi on siis aivoissa. Patricia opetti, miten pystyn tsekkaamaan, onko myös vasen takajalka hyvin käytössä. Testasin liikettä kotona ja huomasin, että vasen pakara tosiaan jäykistyy kun oikeaa takajalkaa ja vasenta etujalkaa nostaa yhtä aikaa. Kun jalkoja nostaa toisin päin, oikea pakara ei jäykisty. On tämä kyllä tarkkaa puuhaa! Jatkamme siis treenitaukoa kunnes Nalli käyttää molempia takajalkojaan yhtä hyvin ja syvät lihakset vahvistuvat. Jotain pientä voimme tehdä, mutta mielellään mahdollisimman vähän. Pyrin jättämään erityisesti hyppäämisen pois, ettei Nalli opi hyppäämään kompensaation vuoksi väärin. Saimme uudet jumppaohjeet, joilla molemmat puolet pitäisi saada tasapainoiseksi. Olen tosi onnellinen, että lähdin mukaan tälle kurssille, sillä Patrician tsekin ja ohjeiden myötä mun silmät ovat avautuneet koiran kropan hallinnan ja fysiikkatreenin tärkeydestä.   

Kiitos Panulle ja Patricialle tosi hyvästä kurssista ja kurssitovereille kuvaamisesta!

Joululomalle


Onneksi tähän väliin tulee pieni joululoma niin taukoilu alkaa leppoisasti. Suunnitelmissa on köllötellä ja herkutella sekä tehdä pitkiä kävelyretkiä mökillä!

Toivotamme oikein rentouttavaa joulua ja onnea tulevalle vuodelle! :)

Lumiukko saa kyytiä :)
Nallin joulutervehdys




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hyppytekniikkaluento


Tiistaina 24.11. ja 8.12. oli Ulla Kaukosen kaksiosainen hyppytekniikkaluento. Vaikka olemme käyneet Nallin kanssa hyppytekniikassa jo noin 1.5 vuotta, tämä oli ensimmäinen luento aiheesta. Luento oli musta hyvä ja selkeä ja keskittyi myös paljon koiran fysiikkaan ja terveyteen, joista monet seikat olivat hyvin linjassa Patrician ohjeiden kanssa. Tässä vähän mun muistiinpanoja ja ajatuksia Ullan luennosta.

Hyppytekniikka agilityssa


Koirien hyppytekniikkakoulutus on kehitetty hevosten hyppytekniikan pohjalta. Esteratsastusta harrastavat hevoset opetetaan aina hyppäämään ammattilaisen kouluttamana. Koirapuolella tilanne on aika erilainen, sillä suuri osa koirista aloittaa harrastuksen ilman hyppytekniikkakoulutusta. Usein tilanteeseen havahdutaan vasta, kun hyppäämisessä on selkeästi havaittavia ongelmia. Esteiden hyppääminen on kuitenkin taito, joka tulisi koiralle opettaa. Toisin kuin hevonen, jota ratsastaja ohjaa, koira on esteitä hypätessään omillaan ja joutuu kestämään monenlaista häiriötä ja yllättäviä käännöksiä. Toki hyppäämisessä on yksilöllisiä eroja ja yhdelle se on luontaisesti helpompaa kuin toiselle, johtuen myös koiran fyysisistä ominaisuuksista kuten rungon pituudesta sekä kulmauksista. Koira on hyvä opettaa hyppäämään oikein heti alusta pitäen. Jos koira on jo ehtinyt hypätä kauan huonolla tekniikalla, sen korjaaminen on vaikeampaa ja vanhat tavat nousevat helposti pintaan. 

Hyppäämisen rasittavuus


Isoimmat ongelmat hyppäämisessä agilitykoiran terveyden kannalta ovat etupainoisuus hypätessä sekä alastulo. Eräällä kurssilla oli arvioitu, että keskiverto agilitykoira hyppää yli 40 000 hyppyä uransa aikana, joten kuormitus on siis melkoinen. Välillä koiran hyppääminen voi näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa se voikin rasittaa koiraa niin että se jää huonon hyppytekniikan vuoksi eläkkeelle kremppaisena ja pahimmillaan vielä nuorena. Jotta koira voi viettää eläkeikänsä hyvässä kunnossa, hyppytekniikkatreeni on agilitykoiralle tärkeää. Hyppytekniikkatreeni edistää terveyden lisäksi myös koiran motivaatiota, itsenäisyyttä ja usein myös nopeutta. 

Agilitykoiralla olisi tärkeää olla hyvä tukilihaksisto, syvät lihakset mukaan lukien. Keskivartalon lihakset suojaavat äkkinäisissä käännöksissä ja liukastumisissa. Agilitykoira tulisi pitää hoikassa kunnossa, jotta nivelet eivät rasitu turhaan. Treenin jälkeen on aina tärkeää pitää lepopäivä, jotta koira ehtii palautua. Mikäli treenimäärä on ollut suuri, lepopäiviä on hyvä pitää useampi. Muuten koiran kroppa ei ehdi palauta ja kuntokäyrä lähteekin alaspäin.

Luennolla käsiteltiin fyssarin, osteopaatin ja koirahierojan eroja ja annettiin neuvoja, miten usein agilitykoiraa olisi hyvä hoitaa ja kenellä. Jos koiralla on jumeja, se alkaa helposti kompensoimaan niitä liikkeessä ja hypyssä. Koira voi kompensoida ongelmiaan niin taitavasti, että ne menevät helposti omistajalta ohi. Hyppytekniikassa nämä jumit voivat kuitenkin tulla näkyviin ja monta koiraa onkin lähetetty hyppyongelmien vuoksi hoidettavaksi. Vaikka vaiva olisikin hoidettu, koira saattaa yhä kompensoida vanhoja vaivojaan hypyssä. Tämän vuoksi on tarvittaessa hyvä pitää taukoa treenaamisesta, jottei koira totu hyppäämään väärällä tavalla vanhan vaivan mukaisesti. 

Mitä koiran pitää osata?


Koiran pitää osata monta asiaa, jotta se voi hypätä esteen yli onnistuneesti ja turvallisesti. Tietenkin ensin ohjaajan pitää kertoa koiralle ajoissa, minne mennään, jotta hypyt voivat onnistua. Sen jälkeen sitten koiran vastuulle jää mm.

  • vauhdin säätely ja tasapainon säilyttäminen
  • kroppansa hahmottaminen
  • laukanvaihto ja rytmitys
  • esteen etäisyyden ja korkeuden arviointi

Hyvässä hypyssä

 
  • reitinvalinta on onnistunut 
  • ponnistuspaikka on sellainen, että hypyn kaaren keskiosa on esteen päällä
  • ponnistusvaiheessa koira siirtää painon ja voiman takajaloille, jotka joustavat 
  • ponnistuskulma on oikeanlainen
  • koira hyppää kuvitteellisen kaarevan putken sisällä eli pää on alhaalla vartalon jatkona hartioiden välissä, selkä pyöreänä ja jalat ojennettuina tai koukussa (ei roikkuen)
  • alastulo on joustava, niiaava sekä pehmeä ja hiljainen
  • koira saa koottua itsensä hyvin vauhtiin hypyn jälkeen

Jos joku näistä ei onnistu, tuloksena voi olla riman tiputus. Usein riman tiputtamiseen johtava ongelma on tapahtunut jo monta estettä aikaisemmin, kun koira on esimerkiksi lähtenyt huonosti liikkeelle. Joskus taas ongelma voi tapahtua esteen päällä, kun katsoo esimerkiksi ohjaajaan ja tällöin  jalat tippuvat hypätessä.

Hyppyjen treenaaminen nuoren koiran kanssa


Koiran kasvulevyt sulkeutuvat vasta noin 14 kk ikäisenä (joskus myöhemminkin) ja koiran kroppa kehittyy 2-3 vuotiaaksi, mikä tulisi ottaa huomioon agilitytreeneissä. Aluksi hyppytekniikkatreenit tehdään pumppereilla. Ullan mukaan rimat olisi hyvä ottaa harjoitteluun mukaan vasta noin vuoden iässä ja rimoja tulisi nostaa vasta myöhään, kisaiän lähestyessä. Ongelmia voi kuitenkin tulla, jos tekee nuoren koiran kanssa liian paljon ratatreeniä matalilla rimoilla. Tällöin koira tottuu hyppäämään liian matalia rimoja tai kiertämään siivekkeet liian läheltä. Näin ollen nuoren koiran kanssa ratatreenin määrä olisi hyvä pitää vähäisenä tai treenata ohjausta ilman varsinaisia hyppyesteitä. Rimojen nostamisen aikaan olisi myös hyvä käyttää koiraa fyssarilla, sillä jos koiralla on tällöin jumeja, se saattaa oppia hyppäämään väärällä tekniikalla. Rimojen nostamisen voi lopulta tehdä melko nopeallakin aikataululla, mutta aina koirakohtaisesti.

Hyppyongelmat voivat juontaa juurensa myös palkkaukseen alkeisopetuksessa. Jos palkkaaminen on tapahtunut väärällä tavalla niin että koiran pää on noussut tai se on katsonut ohjaajaan, koira on voinut ruveta hyppäämään pää pystyssä.

Ajatuksia luennosta


Luento vahvisti omaa motivaatiota tehdä hyppytekniikkaa. Olen ajatellut hyppytekniikan tärkeyttä eniten radan sujumisen kannalta, mutta nyt havahduin sen terveysvaikutuksiin. Haluan ehdottomasti Nallille terveen ja reippaan eläkeiän :) Hyppytekniikkaa olisi hyvä tehdä kerran viikossa ja tämä ei ole kyllä toteutunut meidän kohdalla. Olen ollut aiemmin Ullan treeneissä joka toinen viikko, mutta nyt syyskaudella olemme vain käyneet silloin tällöin tuuraamassa. On pitänyt tehdä hyppytekniikkaa omatoimitreeninä, mutta kun on vaan ollut niin paljon muutakin. Vaikka Nalli onkin jo reippaasti yli kisaiän, se on treenannut sen verran vähän hyppytekniikkaa, ettei rimoja voida vielä nostaa, sillä muuten sen pää nousee hypätessä. 

Amelien suhteen on käynyt tosi hyvä tuuri, sillä se on ollut luonnostaan melko hyvä hyppääjä, vaikka russeleilla on usein ongelmia hyppäämisen kanssa. Kävin kerran Ullan treeneissä Amelien kanssa ja hän arvioi hyppytekniikan melko hyväksi, tosin hieman etupainoiseksi. Vasta nyt käsitin, että Amelieta on ollut niin vaikea kääntää juuri laakahyppäämisen vuoksi. Luulin myös että pitkä laakahyppy on huono homma, mutta se onkin myös nopea. Kääntymisen kanssa on vain vähän haastavampaa ja siltä se on tuntunutkin. Nallin kääntäminen on tuntunut heti paljon helpommalta. 

Saimme Ullalta hyvät ohjeet sekä hyppyharjoitteluun että agilitykoiran lihashuoltoon. Niiden noudattamisessa on kyllä melko paljon tehtävää, mutta valmennus- ja huoltojoukon on tehtävä parhaansa, sillä agilitykoira on urheilija :)

Kiitos Ullalle hyvästä luennosta! 
 
Nalli oli vielä tämänkin viikon treenitauolla, mutta pääsi sentään kaahailemaan kavereiden kanssa Ojangon pelloille. Nallin oikea ja vasen puoli vaikuttavat jo tasapainoiselta, joten ensi viikolla aloitellaan jo varovasti treenailu. Ensi viikkoa innolla odottaen :)

Lampaannahka on Nallista ihanan ällöittävä ;)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Missikisoissa

Tänään Nalli kävi pyörähtämässä missikisoissa Voittaja 2015-näyttelyssä. Tämä oli Nallin toinen virallinen näyttely. Viime vuonna se kävi pyörähtämässä pentuluokassa kunniapalkinnon arvoisesti, ollen ROP-pentu. Kuluneen vuoden aikana olisi pitänyt kyllä vähän treenata missinä oloa, sillä tänään pöydälle kurkottava tuomari jännitti Nallia kovasti. Tällä kertaa niin kovasti, että vaikka Nallilla oli aluksi Satu-handlerin kanssa tosi kivaa, pöydälle joutuminen sai Nalli jumiin ja se pyrki pöytäkokemuksen jälkeen vain pois kehästä. Tästä tuli arvosteluun miinusta, kun koiraa ei voinut esittää ja luonnepisteet tippuivat. Arvosanaksi tuli hyvä, mikä tietty riittäisi agilitykoiralle valioitumista varten. Arvostelu oli kokonaisuudessaan tämä:

"20 months. Correct bite. Nice dark eyes. Ears are little fluffy. Short neck, upright in shoulder. Just spannable. Chest a little deep. Enough angulation behind. She has to be more trained on the table. Could have better feet and more sure in the ring. She don't like to be here, don't show a right temperament." Tuomarina Tinna Grubbe Tanskasta

Arvostelulappu

Jos haluaisi jatkaa näyttelyissä käymistä, pitäisi opettaa Nalli varmaksi pöydällä. Kaipa sitä pitää kuitenkin jonkin verran jatkaa missiuraa, sillä tänään ostimme Nallille hienon blingbling-pannan, jossa on aiempaa hihnaa parempi pantaosa. Messarissa on kyllä kiva käydä, sillä samalla voi hoitaa edullisia shoppailuja. Ostin myös Amelielle näyttävän FI AVA-H-ruusukkeen. Nyt täytyisi vaan kuvauttaa Amelie sen valioruusukkeiden kanssa :) Kun palasin shoppailuilta, huomasin, että Nallin häkin yksi ovi oli jäänyt auki! Onneksi Nalli napotti edelleen kiltisti häkissä, huh!

Jos ei saa itse ruusuketta, voi aina poseerata jonkun toisen ruusukkeen kanssa ;) Messarista tarttui mukaan hieno dimangihihna Nallille, herkkuja sekä FI AVA-H-ruusuke Amelielle. Valioruusukkeet ovat vielä Nallin kanssa vasta kaukainen haave :)

Suuri kiitos mallimamma-Sadulle handlauksesta ja Nallin siistimisestä! :)

lauantai 5. joulukuuta 2015

Sensomotoriikan hyödyntäminen agilityssa



Viikko sitten sunnuntaina 29.11. lähdin aika extempore Pawdiumin järjestämälle Refleksit koiran koulutuksessa -luennolle, jonka piti toimintaterapeutti Merja Aalto. Onneksi menin, sillä luento oli silmiä avaava ja äärimmäisen hauska! Seuraavana tiivistelmä luennon sisällöstä ja mietteitä, miten tietoa voisi käyttää agilitykoulutuksessa.

Mitä sensomotoriikka on? 


Sensomotoriikka-sivuston mukaan sensomotoriikalla tarkoitetaan hermoston, lihasten, tukirangan ja aistien yhteistoimintaa. Refleksejä on hyvin erilaisia, mutta sensomotoriikassa keskitytään juuri tietynlaisiin: primitiivisiin ja spastisiin reflekseihin. Luennolla keskustelimme paljon ja teimme erilaisia testejä, joiden perusteella osallistujat reagoivat ja liikkuivat hyvin eri tavoin. Olin hämmästynyt, sillä en ole ennen tajunnut, että ihmiset ovat niin erilaisia! Emme suinkaan keskittyneet vain koirankoulutukseen ja opimme ymmärtämään, miten ihmisten erot näkyvät myös arjessa. 

Sensomotoriset kartoitukset ja -harjoitteet ovat tulleet suosituksi mm. kuntoutuksessa, oppimisvaikeuksissa sekä urheilulajeissa. Apua ovat saaneet mm. lapset, jotka eivät ole pystyneet keskittymään koulussa tai oppineet tiettyjä motorisia taitoja. En ole kuitenkaan kuullut, että tätä tietoa hyödynnettäisiin agilityssa tai koirankoulutuksessa yleensäkään, vaikka siinä nopea reagointi on tärkeää. Menetelmä on saanut osakseen kritiikkiä, mutta itse kyllä vakuutuin luennolla, että ihmisten yksilöllisten erojen huomioiminen on tärkeää ja hyödyllistä. 

Moro-refleksi

 

Ihmisen refleksit eli heijasteet alkavat toimia jo kohdussa ja ovat ensisijaisen tärkeitä ihmiselle. Reflekseillä on suuri vaikutus lapsen eri kehitysvaiheissa, mm. konttauksessa ja istumaan nousemisessa. Joidenkin refleksien on tarkoitus syttyä ja sitten sammua, mutta osa niistä voi ns. jäädä päälle tai ne voivat nousta esiin yllättävien tilanteiden jälkeen. Tällöin voi tulla ns. sensomotorinen epätasapainotila. Eräs refleksi, jonka on tarkoitus hälventyä ihmisen kasvaessa, on Moro- eli säpsähdysrefleksi. Siinä lapsen kädet lennähtävät ensin sivulle ja menevät sitten suppuun. Moro-refleksi on hyvin voimakas ja ylläpitää muita refleksejä. Aikuisella Moro on stressaava tila, jolloin on valmiina esim. pakenemaan tai tappelemaan. Moro on kuitenkin erilainen kuin kaikille tärkeä suojarefleksi, joka syntyy vaikka käärmeen nähdessä. Morossa olo on sellainen kuin olisi koko ajan säikähtämäisillään ja jos ihminen säikähtää, tunne on hyvin voimakas. Testasimme Moro-refleksin olemassaoloa ja kaikilla löytyi jonkin verran Moroa. Moroa voi treenata pois erilaisilla harjoitteilla ja saimme kotiin viemiseksi erään helpon treenin, joka tuntui rentouttavalta.

Ihmisten yksilöllisyys 

 

Teimme paljon erilaisia hauskoja testejä, joiden perusteella saimme tietää minkälaiseen sensomotoriikkatyyppiin kukin kuului. Kullakin oli luontainen taipumus mm. liikkua tietyllä tavalla ja tiettyyn suuntaan, kohdistaa katsettaan sekä suoriutua parhaiten juuri tietyllä näköalueella. Yksi pystyi puolustautumaan paremmin kun ”hyökkäys” tuli suoraan edestä ja toinen kun se tuli ylhäältä. Monet asiat, joiden olin ajatellut liittyvän kätisyyteen, eivät sitä olleetkaan ja esim. oikeakätiset voivat lapioida ja ristiä käsiään sekä sormiaan eri päin. Yksilöllisten erojen lisäksi oli myös joitain yhteisiä piirteitä, jotka selittävät, miksi mm. toimiston suositeltu istuma-asento tuntuu niin vaivalloiselta ja miksi tekee mieli valua esitystä kuunnellessaan istuma-asennosta suoraksi. Monet ongelmat juontavat juurensa varhaislapsuuteen, sillä se muovaa sensomotoriikkaamme. Mikäli konttausvaihe jää liian lyhyeksi tai huonolaatuiseksi, se on nähtävissä myöhemmin. Se että haluaa istua jalkojensa päällä voi olla merkki liian lyhyestä konttausvaiheesta!

­­­­­Sensomotoriikan hyödyntäminen agilityssä

 

Sensomotoriikkatietoa hyödyntämällä voidaan agilityssa löytää yksilön luontaiset toimintatavat, joita voidaan toisaalta hyödyntää ja toisaalta keskittyä heikkojen toimintatapojen vahvistamiseen niin, että nekin kuuluvat työkalupakkiin. Sensomotoriikkatiedon ja -valmennuksen avulla voidaan agilityssa mm.

  • Kehittää valmennusta ja helpottaa uusien taitojen omaksumista
  • Parantaa keskittymistä ja liikkumista
  • Vähentää stressiä, joka heijastuu niin omaan kuin koirankin suoritukseen
  • Välttää loukkaantumista

Jos ihmisellä on Moro päällä esim. stressaavassa kisatilanteessa, koira voi luulla että joku on hätänä ja stressaantua. Vaikka henkinen valmentautuminen olisikin onnistunutta, kunto sekä taidot kohdillaan, keho ei silti välttämättä kestäkään ja homma voi hajota. Tällöin syy voi löytyä ongelmista refleksien kanssa.

Agilityvalmennuksessa voi varmasti harvoin kartoittaa jokaisen koulutettavan, mutta taustan ymmärtäminen auttaa jo paljon. Ihmiset toimivat hyvin yksilöllisesti ja tämä tulisi ottaa huomioon myös agilitykoulutuksessa niin kouluttajan kuin koulutettavan. Eteneminen ja tilan hahmotus voi olla ihmisillä hyvinkin erilaista ja kukin on parhaimmillaan juuri tietynlaisessa ohjauksessa. Yhdelle on luontaista juosta pitämällä painopiste alhaalla ja liikkua alhaalta ylös kun taas toisen koordinaatio lähtee yläkropasta ja liike lähtee ylhäältä alas. Yhdelle peruuttaminen on helppoa kun taas toisella peruuttaessa menee jalat solmuun, mutta sivulle liikkuminen luonnistuu hyvin. Yksi hahmottaa kentän parhaiten pitämällä päätä alhaalla ja toinen pitämällä päätä ylempänä. Osa ihmisistä hahmottaa tilaa katsomalla kokonaisuutta ja toinen etsimällä yksityiskohtia. Ihmiset toki oppivat ohjaamaan koiraa myös toisella tavalla, mutta se ei ole niin helppoa kuin itselleen luontainen tapa. Tästä olikin jo puhe Seppo Savikon koulutuksessa syyskuussa, vaikka reflekseistä emme silloin puheneetkaan.
 
Kaikkia ei siis pitäisi laittaa samaan muottiin. Jos koulutat ryhmällesi ohjausta tietyllä tavalla (liiku näin ja suuntaa jalkaterät tuohon suuntaan ja suuntaa katse tänne), ryhmässäsi voi olla esim. vain yksi ihminen, joka toimii niin kuin sinä itse. Muille neuvomasi tyyli voi olla paljon hankalampi kuin heille luontainen vaihtoehto, jonka avulla he selviävätkin kohdasta paremmin käyttämällä jalkojaan toisin ja katsomalla tilaa eri tavoin. Kukin taplaa tyylillään, mutta joskus työkalupakista on hyvä kaivaa myös niitä hankalampia ohjaustapoja. Ja lopuksi pitäisi sitten ottaa huomioon vielä ne koirankin refleksit...

Kiitos Merjalle huippuhauskasta ja valaisevasta luennosta ja Minnalle kutsusta luennolle :)

Nalli treenitauolla


Olemme pitäneet Nallin kanssa nyt taukoa agilitytreeneistä, sillä huomasimme 25.11. Tamara-fyssarin kanssa, että Nallin takaosassa oli edelleen pientä epätasapainoa fasettilukon jäljiltä. Epätasapaino ei ole helposti nähtävissä, mutta jaloissa on musta lievää painoeroa ja makuuasennossa jalat eivät ole niin suorana kuin ennen. Tämä voi toki olla päälle jäänyt tapa, mutta tauko tekee joka tapauksessa ihan hyvää. Nalli on tietenkin eri mieltä ;)

Hyeena rentoutuu treenitauolla