Voihan nuljuluu!

Fyssarilla

Vein Nallin fyssari Patricia Hirnin tsekattavaksi 16.9. Käynti jännitti, sillä kuten viimeksi kirjoitin, vaikka Nalli oli käynyt kesän aikana monta kertaa hoidettavana, hyppytekniikassa oli edelleen jotain häikkää. Lisäksi hierojaksi opiskeleva Henna Ikäheimo oli löytänyt Nallilta aristusta oikeasta takajalasta. Toivoin kuitenkin, ettei mitään vakavampaa löytyisi, sillä Nalli on ravannut koko ajan reippaasti. Aluksi tsekattiin ravi, laukka ja liikkeelle lähtö istualtaan ja maasta. Jo liikkeistä Patricia huomasi, ettei koira liikkunut normaalisti. Erityisesti liikkeelle lähtö oli ongelmallista. Ranka oli onneksi hyvässä kunnossa eikä pahempia jumeja löytynyt. Ongelmien syy löytyikin sitten sieltä oikeasta jalasta. Lihaskuntoa tsekatessa kävi ilmi, että oikeassa jalassa oli ympärysmitaltaan 1.5cm vähemmän lihasta kuin vasemmassa, minkä perusteella loukkaantuminen oli tapahtunut jo jonkin aikaa sitten. Nalli osoitti myös selkeästi kipua oikean polven kohdalla. Melko uskomatonta miten pieni urhea terrieri on pistellyt menemään kipeällä polvella :/

Patricia neuvoi meitä menemään ortopedin vastaanotolle tsekkaukseen ja kuvaukseen. Olin valmiina pistämään Nallin pumpuliin ennen ortopedia, mutta saimmekin ohjeeksi päinvastoin liikkua niinkuin ennenkin ja peräti rasittaa koiraa, jotta ortopedin tutkimuksissa löytyisi selkeästi jalan ongelmat. Stressaantuneena mietin, että miten iso ongelma polvessa voisi olla ja löytyisikö kuvista jotain hälyyttävää. Tuntui kauhealta, että Nalli oli kärsinyt vaivasta jo pitkään, mutta onneksi emme olleet treenanneet paljon kesän aikana.

Puomitreeneissä

Olin suunnitellut, että talvikaudella saisimme treenattua kontaktit ja kepit viimein valmiiksi sekä nostettua vähitellen rimoja hyppytekniikassa. Tiesin, että sairaslomaa oli luvassa, mutta ennen ortopedin käyntiä saisimme vielä käydä treeneissä, mikä tuntui luksukselta. Treenasimme 27.9. Soile Lahden treeneissä puomia. Olen pitänyt alastuloa vielä maassa ja treenanneet nopeaa juoksua 2on2offille. Treenikertoja ehti olla kesällä vain muutamia, mutta hyvin puomi lähti sujumaan alun sekoilun jälkeen! Oon helposti hokenut kiipeekiipee-käskyä useaan kertaan, mutta nyt tuli muistutus että yksi käsky riittää. Nalli menikin selvästi paremmin kuin käsky tuli vain kerran. Testasimme miten Nalli reagoi kun puomin jälkeen liitetään mukaan ohjaus esteelle. Ohjaus selkeästi häiritsi suoritusta ja Nalli juoksi välillä ohi 2on2offista. Mukaan lipsahti myös yksi palkka epäonnistuneesta suorituksesta, mikä saattoi tuoda epävarmuutta. Mutta huippukivaa tehdä naperon kaa puomia! Tämä olikin sitten vika treeni pitkään aikaan. Kiitti Soile neuvoista!

Puomitreeniä

Ortopedillä ja kuvauksessa

Pääsimme 29.9. ortopedi Johanna Mäkitaipaleen vastaanotolle. Johanna tsekkasi Nallin päästä varpaisiin ja kaikki oli kunnossa, mutta oikean polven uloimman nuljuluun palpaatiossa Nalli osoitti kipua. Sitten Nalli rauhoitettiin ja kuvattiin röntgenillä. Eläimen rauhoitus on kyllä niin peloittavaa, mutta onneksi kaikki sujui taas hyvin. Lisäksi peloitti, että löytyykö kuvista jotain vakavaa. Onni onnettomuudessa, että Nalli tuli nyt kuvattua samalla kertaa. Mitään hälyyttävää ei onneksi löytynyt! Kaikki oli kunnossa, myöskin viheliäs nuljuluu oli ehjä, hurraa! Oikean jalan lihasmassa näkyi röntgenissä haaleampana kuin vasemman jalan. Ranka oli siisti ja nikamia oikea määrä. Röntgenkuvat ovat kyllä todella hienoja! Nauratti, että miten pieneltä kallo ja isolta sydän näyttivätkään :) Lopulliseksi epäilyksi jäi, että polven koukistajalihaksissa on lihasrevähdys (gastrocnemius-lihas).

Nyt alkoi sitten sairasloma, jonka aikana on tarkoitus parannella oikea polvi kuntoon. Kestosta ei ole vielä varmuutta, mutta luultavasti useampia kuukausia, sillä vamma paranee hitaasti ja uusiutuu helposti. Nalli on nyt pari viikkoa kipulääkitykseltä, jonka jälkeen menemme Patricialle tarkastamaan tilanteen sekä hakemaan kuntoutusohjeita. Siihen asti on luvassa pelkkää kevyttä remmilenkkeilyä. Hyppimistä ja kaikenlaista riekkumista olisi vältettävä. Se onkin melko vaikeaa tämän pomppivan kaaharin kanssa! Nyt kotia on muokattu sellaiseksi, ettei parkour enää onnistu. Sohvat on pinottu päällekkäin ja ihmiset istuvat lattialla tyynyillä. On muuten paljon ergonomisempaa! Huonona puolena on se, ettei Nalli pääse enää sohvan kautta ikkunalaudalle tarkkailemaan katua ja se on purkanut ärtymystään nakertamalla petiään.

Vaikka sairasloma ja agilitytauko harmittaa niin olen äärimmäisen onnellinen, ettei löytynyt mitään vakavampaa ja että Nallin luusto on kunnossa. Nyt sitten vaan yritetään viihdyttää pientä menijää kotona temppujen ym. kera. Peukut pystyssä, että polvi paranee ja kuntouttaminen lähtee hyvin käyntiin!

 

 

 

 

Takajalat, pienet pimpulat polvien takana nuljuluita.